Miten tuen autismikirjon oppilasta?

Teksti: Päivi Norvapalo, Autismiliiton puheenjohtaja, ohjaava opettaja, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri

Kuva: Valteri

Itseohjautuvuus ja avoimet oppimisympäristöt

Nykyisessä opetussuunnitelmassa painotetaan itseohjautuvuutta. Itsenäinen tekeminen voi olla joskus hyvin mielekäs ja vähemmän kuormittava tapa oppia asioita sekä koulussa että kotona. Se ei kuitenkaan suju kaikilta autismikirjon oppilailta ilman tukea ja ohjausta. Itsenäisessä opiskelussa tarvitaan erinomaisia suunnittelun, organisoinnin ja toiminnanohjauksen taitoja, jotka eivät aina ole valmiina autismikirjon oppilaalla. Näitä nimenomaan vasta harjoitellaan.

Avoimet oppimisympäristöt voivat lisätä oppilaan kuormitusta huomattavasti. Niissä on vaikeampi hallita aistiärsykkeiden määrää. Ne eivät sellaisenaan tue autismikirjon oppilaan opiskelua. Osa oppilaista tulee aina tarvitsemaan pieniä, rauhallisia ryhmiä, kotipesiä, joissa oppilaan uusien asioiden oppimisen mahdollisuudet ovat parhaimmillaan, koska muut häiriötekijät ovat minimissä. Tarvitaan siis monenlaisia tiloja, jotta oppimiselle olisi parhaat mahdolliset edellytykset.

Edellä mainitut sekä puutteelliset tukitoimet lisäävät autismikirjon oppilaan stressitasoa, minkä takia heillä voi olla vaikeuksia keskittyä ja osallistua opetukseen. Koulussa melu, runsaat näköärsykkeet, struktuurin puute, vaihtuvat ja suuret opetusryhmät sekä ennakoimattomat siirtymät kuormittavat autismikirjon oppilaita. Korkea ja pitkään jatkuva kuormitus altistaa oppilaita mielenterveyden ongelmille. Pahimmillaan tästä seuraa kouluakäymättömyyttä, joka johtuu oppimisympäristön epätarkoituksenmukaisuudesta.

Autismiystävällinen ympäristö

Autismikirjon oppilaalle paras tuki on se, että lähdetään luomaan kouluun autismiystävällistä oppimisympäristöä. Jokainen autismikirjolainen tarvitsee autismiystävällisen ympäristön siellä missä elää, opiskelee tai käy töissä, ei vain kouluikäiset. Eli samat asiat sopivat muuhunkin ympäristöön.

Autismiystävällisen oppimisympäristön tulisi olla ensinnäkin selkeä ja ennakoitava. Autismikirjon oppilaalle struktuureilla, kalentereilla, kirjallisilla ja kuvallisilla ohjeilla, sopimuksilla, säännöillä, palkkiotaulukoilla on valtavan suuri merkitys.

Meillä kaikilla on tarve tietää mitä tapahtuu, missä, kuinka kauan, kenen kanssa ja mitä seuraavaksi. Autismikirjon oppilaalle nämä ovat erittäin merkityksellistä tietoa, jotta voi keskittyä olennaiseen eli uuden oppimiseen. Ennakoiminen jokaisessa koulupäivässä, jokaisella tunnilla pitäisi olla perusoikeus. Tilojen ennakoitavuus on tärkeää. Jokaisella tulee olla myös fyysisesti oma paikka, jonka voi kokea turvalliseksi.

Oppimisympäristön tulee myös olla aistiystävällinen. Sekä näköärsykkeiden että äänten määrä tulee olla rajattu (esimerkiksi kokolattiamatto tai huonekalujen alla huopatarrat). Hajuja (esimerkiksi hajusteet tai uudet huonekalut) ja ennakoimatonta koskettamista (esimerkiksi töniminen tai ahtaassa tilassa liikkuminen) tulee myöskin karsia. Aistiystävällinen ympäristö on miellyttävä ympäristö myös monelle muulle oppilaalle.

Myös välituntien tulee olla rentouttavia oppilaalle. Täytyy selvittää, millainen voisi olla juuri tämän oppilaan vaihtoehtovälitunti: onko se kirjastossa rauhassa lueskelua, oma kävelylenkki koulun ympäri vai sittenkin toisten oppilaiden kanssa olemista.

Sosiaaliset taidot kehittyvät harjoittelemalla

Autismiystävällinen oppimisympäristö on myös sosiaalisesti turvallinen ympäristö, joka mahdollistaa riittävän tuen sosiaalisiin tilanteisiin. Osalle autismikirjolaisista se voi tarkoittaa tukea ja ohjausta parityöskentelyyn, ryhmätyöskentelyyn tai kaverisuhteisiin. Jollekin se voi tarkoittaa pienessä ryhmässä opiskelua. Sosiaaliset taidot kehittyvät vain olemalla sosiaalisissa tilanteissa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Mikäli autismikirjon oppilas vetäytyy tilanteista, niin hän ei koe ympäristöä riittävän turvalliseksi. Tarvitaan sopivassa suhteessa tunne- ja sosiaalisten taitojen harjoittelua pienessä ryhmässä sekä toimimista isommassa ryhmässä.

Opetussuunnitelman mukaisesti koulussa opetetaan sosiaalisia ja tunnetaitoja koko luokalle. Osa oppilaista tarvitsee sosiaalisten ja tunnetaitojen harjoitteluun kuitenkin enemmän tukea. Näitä voidaan harjoitella ryhmämuotoisesti (esim. 6 oppilaan sosiaalisten taitojen ryhmä) tai kahdestaan aikuisen kanssa ohjatusti. Näitä voi ja kannattaa harjoitella koulussa tehostetusti.

Mikä tukee hyvää fiilistä?

Autismiystävällisessä opetuksessa tärkeintä on keskittyä vahvuuksiin ja nähdä kaikki hyvä. Nähdä lahjakkuus, taito ja persoona. Autismiystävällisen opetuksen ja oppimisympäristön olennainen osa on huolehtia siitä, että autismikirjon oppilas kokee kuuluvansa osaksi ryhmää. Mielen hyvinvointiin keskittyminen on keskeinen osa koulunkäyntiä. Mitkä asiat tuottavat oppilaalle mielihyvää? Tietääkö opettaja, ohjaaja tai avustaja, mitkä asiat tuottavat mielen hyvinvointia tälle oppilaalle? Kun on hyvä fiilis, myös opetus ja muut asiat sujuvat joustavammin ja helpommin.

Tukikeskustelut ovat hyvä työmuoto kouluihin, erityisesti yläkouluun ja siitä eteenpäin. Se on eteenpäin vievä keskustelu, jota konkretisoidaan piirtämällä, tekemällä tehtävälistoja, muistiinpanoja, ja jonka tarkoitus on antaa autismikirjon henkilölle itselleen eväitä aikuisen tuella hoitaa asioitaan.

Korona-aikana rutiinit tuovat turvaa

Osalle autismikirjon ihmisistä koronan aiheuttama epävarmuus on ollut sietämätöntä. Maailma on muuttunut entistä hämmentäväksi ja stressaavaksi. Ennakoiminen on muuttunut vaikeammaksi, koska muutoksia asioissa tapahtuu koko ajan. Tämän vuoksi onkin ymmärrettävää, että osalla autismikirjon oppilaista on tällä hetkellä enemmän rutiineja ja rituaaleja kuin ennen koronaa. Keskeistä on hyvän mielen ja rentoutumisen taidon lisääminen stressaantuneelle oppilaalle.

Koronapandemian ollessa keskuudessamme autismikirjon oppilas tarvitsee erityisesti turvallista arkea niin koulussa kuin kotona. Hän tarvitsee uusia rutiineja, joista voi hakea tuttuutta ja turvaa, sekä turvallisia aikuisia, jotka pystyvät pitämään näitä rutiineja yllä. Esimerkiksi käsienpesu aamulla kouluun tullessa on uusi hyvä rutiini.

Etäopiskelua lähiopetuksen rinnalle

Keväällä 2020 etäopetuksesta saatujen kokemusten perusteella osa autismikirjon oppilaista hyötyy etäopetuksesta ja pystyy paremmin keskittymään opiskeluun, kun kouluympäristön aiheuttama sosiaalinen kuormitus ja aistikuormitus ovat poissa.

Oppilailla on oikeus saada opetusta lähiopetuksena ja sen turvaaminen on keskeistä, mutta näkisin perustelluista syistä pohtimisen arvoisena sitä, että etäopetusta voitaisiin järjestää osa-aikaisesti tai tilapäisesti lähiopetuksen rinnalla siitä hyötyville tukea tarvitseville oppilaille. Tämä voisi olla joissakin tilanteissa yksi mahdollinen opetuksen muoto. Tällöinkin tuen tulee olla riittävää, ja huomioitavaa on, että etäopetuksessakin opetusta toteuttaa koulu, ei huoltaja. Olennaista on tarkastella myös, että oppilas on saanut riittävästi yksilöllisesti mietittyä tukea koulussa. Tällä hetkellä laki mahdollistaa erityiset opetusjärjestelyt terveydellisistä syistä, joita ei tarkemmin eritellä.

Autismikirjon oppilaan yhdenvertainen oikeus oppimiseen ja siinä tarvittavaan tukeen tulee olla itsestäänselvyys jokaisen kohdalla. Tämän pitää olla selkeä tavoite. Autismiystävällinen oppimisympäristö on mahdollista luoda kaikkialle. Tahto ja asenne ratkaisevat.

Artikkeli on julkaistu Autismi -lehdessä 1/2021