Teksti: Anne Björksten
Psykiatrinen sairaanhoitaja, DKT -terapeutti ja neuropsykiatrinen valmentaja
Kuvittele saapuvasi uuteen kaupunkiin. Et oikein tiedä minne olet menossa etkä tunnista vastaantulijoita. Joka puolella on paljon meteliä, kirkkaita valoja ja levotonta liikehdintää. Korvat kuumottavat ja silmien takana tuntuu kipua. Sinun tehtäväsi on löytää paikkaan, jonne on sovittu tapaaminen. Et tosin ihan tiedä mihin tapaamiseen olet menossa. Kysyt neuvoa vastaantulijalta, mutta hän puhuu niin epäselvästi, ettet ymmärrä ohjeita. Kaaoksen ja epämääräisyyden tunne hämmentää. Et tiedä miten sinun tulisi toimia saadaksesi yhteyden ympäristöön ja muihin ihmisiin. Tervetuloa autismin nuoren maailmaan.
Autismikirjon nuorten kohdalla tavoite on sama kuin muidenkin nuorten kohdalla eli oppia tuntemaan itseään ja löytämään paikkansa maailmassa. Nämä nuoret kamppailevat muita nuoria enemmän itsetuntokysymysten kanssa. Heille oman paikan löytyminen ja sopeutuminen yhteiskunnan asettamiin normeihin on haastavaa. Siitäkin huolimatta, että autismikirjon nuorilla saattaa olla erityiskykyjä; piirtäminen, tekniikan ymmärtäminen, historian tietämys tai vaikkapa absoluuttinen sävelkorva. Ei ole ollenkaan tavatonta, että joutuu kohtaamaan oman rajallisuutensa, kun autismikirjon nuori innostuu kertomaan omasta mielenkiinnon kohteestaan. Näiden kykyjen tunnistaminen ja hyödyntäminen autismikirjon nuoren kouluttautumista pohdittaessa on tärkeää. Siinä missä hidas toiminnanohjaus tuo haasteita opiskeluun, niin tarkkuus ja kyky nähdä yksityiskohtia taas ovat näiden nuorten vahvuus.
Autismikirjon nuorten kanssa joutuu pohtimaan yksinolemisen ja yksinäisyyden eroa. Liiallisesta aistikuormituksesta palautumiseen tarvitaan yksinoloa. Mitä paremmin nuori oppii tunnistamaan omat jaksamisensa rajat, sen paremmin opiskelu- ja työkyky pysyy yllä. Ajoittain yksinoleminen voi kuitenkin muuttua yksinäisyydeksi. Nämäkin nuoret kaipaavat ystäviä.
Autismikirjon nuorten kanssa työskennellessä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, missä asioissa vanhempi tukee ja auttaa nuortaan. Se ei kerro vanhemman liiallisesta huolehtimisesta vaan antaa hyvän kuvan nuoren tuen tarpeesta. Vanhempi luonnostaan auttaa lastaan niissä kohdissa, missä on vaikeuksia. He ovat omien lastensa asiantuntijoita.
Erityistarpeisen nuoren itsenäistyminen on repivä prosessi vanhemmalle. Ei ole helppoa tasapainotella tuen tarjoamisen ja tilan antamisen välillä. Vanhempi voi kokea turhautumista siitä, että itsenäistyminen ei etene tavalliseen tahtiin ja toisaalta taas irti päästämisen pelkoa. On hyvä muistaa myös historia. Vanhemmalla on todennäköisesti takana jo vuosia kestänyt maraton eri yhteistyökanavien kanssa.
Jos itsenäistymisprosessi hämmentää vanhempaa, hämmentää se myös nuorta itseään. Jokaisella nuorella on halu pärjätä ja työntää vanhemmat syrjään. Nuori saattaa salata avun tarvettaan, koska pärjäämättömyyttä ei ole helppo hyväksyä. Vaaditaan hienotunteisuutta, jotta nuori uskaltaa pyytää apua kokematta häpeää.
Autismikirjon oireisiin voi kuulua kasvosokeus. Vaikka nuori olisi käynyt tapaamisissa lukemattomia kertoja, ei kannata olettaa, että hän tunnistaa oman ammattilaisensa. Uusi kampaus ja flunssan käheä ääni voi hämmentää. On hyvä myös tarkistaa, osaako nuori varmasti perille. Sokkeloisissa toimistotiloissa yksin suunnistaminen voi olla vaikeaa. Kun eräs autismikirjon nuori ei ilmestynyt tapaamiseen selvisi, että hän oli kääntynyt hissin luona takaisin kotiin, koska ei muistanut mihin kerrokseen piti tulla.
Näiden nuorten kohtaamisessa on huomioitava aistisäätelyvaikeudet. Kirkkaiden loisteputkien sammuttaminen, tikittävän seinäkellon hiljentäminen tai pöydältä ylimääräisten tavaroiden poistaminen on pieni, mutta tärkeä ele. Selkeä, pehmeä ja yksinkertainen ympäristö tukee vuorovaikutusta. Liian nopeasti puhumalla tai runsaalla elehtimisellä saa helposti rikottua vuorovaikutustilanteen. Autismikirjon nuoren huomio menee heiluviin käsiin keskusteltavan aiheen sijasta. Tapaamisiin on hyvä varata myös aikaa normaalia enemmän, sillä rauhallisuus ja kiireettömyys ovat onnistuneen kohtaamisen edellytys. Kiire saa nuoren menemään helposti lukkoon.
Autismikirjon nuoren on vaikea lukea vuorovaikutusvihjeitä. Tarvitaan selkeää ja suoraa kommunikaatiota. Siirtymätilanteiden vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi siinä, ettei nuori ymmärrä tapaamisen olevan päättymässä. Hänet voi konkreettisesti saattaa ovelle. Se ei ole loukkaus vaan toimintaa tukevaa.
Opiskelussa ja työelämässä aistisäätelynvaikeudet tuovat isoja haasteita. Usein jopa nousevat keskeisimmäksi tekijäksi. Eräs autismikirjon nuori joutui syyllistetyksi oltuaan poissa koulusta lisääntyvässä määrin. Kun häneltä vihdoin kysyttiin miksi, vastasi nuori, ettei kyennyt istumaan huoneessa, jossa viereisen pulpetin kaverilla oli punaiset housut jalassa. Tämä kirkas punainen väri sai nuoren voimaan fyysisesti huonosti ja vei kaiken huomion. Samassa huoneessa oli myös lasiseinä käytävälle. Tila oli liian avara ja kaikuva, jotta nuori olisi kyennyt siellä työskentelemään.
Eräs nuori puolestaan myöhästeli usein koulusta. Lopulta kävi ilmi, ettei hän kyennyt valitsemaan millä linja-autolla saapuisi. Aamuisin kulki samaan suuntaan liian monta eri vaihtoehtoa. Nuoren kanssa päätettiin yhdessä yksi linja-auto, jota hän alkoi käyttää rutiinisti. Myöhästymiset loppuivat.
Elämän suurissa muutoskohdissa autismikirjon nuoret tarvitsevat aikaa sopeutumiseen. Uusi koulu, asunto tai työpaikka sekoittavat rutiinit ja haastavat aisteja. Navigaattori on päivitettävä uudelleen. Parhaimmillaan ääniherkkä autismikirjon nuori voi löytää paikkansa vaikkapa ääniteknikkona tai maku- ja hajuherkkä pienen kahvilan suklaaleivosten myyjänä.
Tony Attwood puhuu kirjassaan Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen osuvasti ”väärän planeetan oireyhtymästä”. On helpompi kohdata autismikirjon nuoria, kun ymmärtää heidän tulevan toisesta kulttuurista. Miten sinä ammattilaisena ohjaat ja tuet vieraan kulttuurin nuorta löytämään omat vahvuutensa ja paikkansa yhteiskunnassamme?
