Teksti: Opetustoimen ammattilainen
Työskentelen erityistä tukea tarvitsevia nuorten kanssa erilaisilla koulutuspoluilla. Työni kautta olen oppinut tuntemaan autismikirjon nuoria. Tutuksi ovat tulleet niin erilaiset vahvuudet, kiinnostuksen kohteet kuin haasteet ja aistipoikkeavuudetkin. Jokainen nuori on ollut oma ainutlaatuinen persoonansa.
Monen autismikirjon nuoren haasteet ovat kuitenkin jossain määrin yhteneväisiä. Moni kokee itsensä ahdistuneeksi ihmisjoukoissa tai uusissa tilanteissa. Ulosanti eli puhuminen voi olla epäselvää tai puheen rytmi totuttua hitaampi tai nopeampi. Ääni voi olla hiljaisempi tai kova. Monella autismikirjon nuorella on motorisia haasteita kuten kömpelyyttä ja sen lisäksi voi olla erilaisia esim. käsien liikkumiseen liittyviä maneereja. Vireystila vaihtelee. Myös silmiin katsominen saattaa olla vaikeaa.
Kun nuori suunnittelee tai aloittaa toisen asteen opintoja, hän tarvitsee runsaasti erilaisten ammattilaisten tukea koulutuspolkunsa valitsemiseen ja aloittamiseen. Autismikirjon nuorilla tämä voi olla keskimääräistä haastavampaa aikaa, sillä oman tien valitsemisen esteenä voi olla ympäristön muodostamat käsitykset nuoren taidoista ja valmiuksista. Jos nuori ei itsekään tiedä minne hänen tulisi hakeutua opiskelemaan, ohjaamisen rooli korostuu koulutuspolun valinnassa.
Koulutuspolun valinta on helpompaa, jos nuori on opiskellut peruskoulussa pitkään samojen aikuisten kanssa ja ohjaavalla taholla on nuoren tuntemisen lisäksi tietoa toisen asteen tukitoimista ja esimerkiksi ammatillisen koulutuksen erilaisista ammattitaitovaatimuksista. Mikäli nuori suuntautuu lukio-opintoihin, ohjaavan tahon tulisi osata neuvoa nuorta erilaisten tukitoimien saatavuudessa. Toisen asteen opintojen alkaessa on tärkeää, että tukitoimet ovat selvillä eivätkä kuormita nuorta tarpeettomasti.
Toisen asteen opintoihin siirtyminen tapahtuu toisinaan niin, että autismikirjon nuori ei tunne uuden oppilaitoksen henkilökuntaa tai tiloja. Myöskään oppilaitoksessa ei tunneta nuorta. Mikäli siirtymävaiheet sujuvat nuorelta yleensä sujuvasti, erityisempiä haasteita ei tule. Usein autismikirjon nuoren siirtymävaiheet ovat kuitenkin haastavia ja nuori tarvitsee niihin runsaasti aikaa. Mikäli nivelvaiheyhteistyö peruskoulun ja toisen asteen oppilaitoksen välillä puuttuu kokonaan, opintojen alkaminen voi muodostua hyvin haastavaksi ja vaikeuttaa opiskelua merkittävästi.
Autismikirjon nuorten tilanne on mielestäni erityisen hankala. Nuoren opiskeluvalmiudet ja taitotaso eivät korreloi muun toimintakyvyn kanssa. Mikäli nuoren vireystilan muutokset, motoriset haasteet, aistipoikkeavuudet ja maneerit ovat voimakkaita, häntä ohjataan opinnoissaan näiden ominaisuuksien mukaan eikä nuoren opiskeluvalmiuksien mukaan. Ammattiopinnoissa tämä tarkoittaa esimerkiksi mukautettua arviointia tai muuta kuin tutkintotavoitteista koulutusta (esim. tutkinnonosia). Työn sijaan nuorta ohjataan jopa eläkkeelle. Opiskelun muuttamista on perusteltua toki tehdä, mikäli nuori ei kykene suorittamaan ammattitaitovaatimuksia. Mutta tämän välttämiseksi nuorta tulisikin ohjata sellaisiin opintoihin, joita hän omine valmiuksineen ja haasteineen kykenee suorittamaan. Ammatillisissa opinnoissa tulee pohtia tutkinnon lisäksi myös ammattia. Pystyykö nuori työskentelemään ammatissa? Onko työ tai työympäristö soveltuva hänelle? Onko työssä sellaisia asioita kuten vaikkapa melu, kiire jne. jotka ovat nuorelle haastavia jo tavallisessa arjessa?
Toisen asteen opintoihin ohjaamiseen tulisi käyttää runsaasti aikaa jokaisen nuoren kanssa. Autismikirjon nuoren tulisi tämän lisäksi saada pitkäkestoista nivelvaiheyhteistyötä, jossa nuoren tuntemiseen käytetään paljon aikaa. Jokainen nuori ansaitsee tulla nähdyksi omana itsenään ja saada tarpeidensa sekä valmiuksiensa mukaista koulutusta. Jokaisella ihmisellä on omia vahvuuksia tai haasteita, joiden perusteella valitsemme ammatin tai työn. Autismikirjon nuoren ei pitäisi joutua muiden ohjaamana alisuoriutujan rooliin pelkkien haasteidensa vuoksi. Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdatuksi omana itsenään.
