Autismikirjon nuori
Elämme maailmassa, jossa aistitiedon tulva on tauotonta. Suurimmalle osalle väestöstä kaupassa taustalla pauhaava radio ja ilmassa leijuva hajuvesien sekamelska ovat jo niin olennainen osa ympäristöä että niiden olemassaoloon ei edes kiinnitä huomiota – ja pahimmillaankin ne aiheuttavat korkeintaan alkavaa päänsärkyä. Niille, joilla on poikkeavuutta aistitoiminnoissa tai aistitiedon käsittelyssä, ne voivat kuitenkin muodostua kaikessa kuormittavuudessaan jopa tavallisen arjen esteeksi.
Aistipuolen poikkeavuudesta johtuvat haasteet nousevat helposti pintaan erityisesti siirtymävaiheissa. Siirtymävaiheisiin liittyy aina muutos, ja muutos tarkoittaa lähes poikkeuksetta lisääntynyttä kuormitusta. Aikuisuuden kynnyksellä niitä tulee vastaan useita, pahimmassa tapauksessa yhtä aikaa – monella esimerkiksi uusi opiskelupaikka ja muutto osuvat samaan saumaan. Mitä enemmän muuta kuormitusta on, sitä hankalammaksi myös aistikuormituksen sietäminen muuttuu. Tästä johtuen siirtymävaiheiden yhteydessä sellaisista tilanteista, joissa ei ole ollut aikaisemmin ongelmaa, saattaa tulla ylitsepääsemättömiä.
Autismikirjon piirteet voivat tuoda opintojen etenemiseen monenlaista pulmaa. Toiminnanohjauksen puutteet ja sosiaalisen kanssakäymisen hankaluus luovat omat haasteensa, mutta ne eivät olleet koskaan suurin kompastuskiveni. Opiskelussa hankalinta oli selviytyä siitä valtavasta aistikuormasta, joka odotti minua koulurakennuksessa viitenä päivänä viikossa. Päivät olivat pitkiä ja lähes tuhannesta oppilaasta lähtee melua ja hälinää, se on selvää.
Ajan kanssa tuttuun ympäristöön muodostuu omia tapoja ja rutiineja, jotka vähentävät aistikuormitusta ja sujuvoittavat tilanteissa toimimista. Aurinkolasit hillitsevät valojen, korvatulpat tai kuulosuojaimet äänien aiheuttamaa kuormitusta. Jossain vaiheessa löysin koulun ylimmästä kerroksesta hiljaisen nurkan, jossa vietin jokaisen välituntini pipo silmillä, ja sen avulla koulupäivistä tuli siedettäviä.
Suurimman helpotuksen toi omaan asuntoon muuttaminen. Itsenäisessä asumisessa on monenlaisia haasteita, mutta toisinaan se voi tarjota myös ratkaisun lukuisiin muihin haasteisiin. Omassa kodissa ympäristö on helpompaa rakentaa niin, että se kuormittaa mahdollisimman vähän – sisustuksen värisävyt, materiaalit ja järjestyksen saa valita juuri sellaiseksi, kuin itse haluaa. Yksin asuessa ei tarvitse myöskään tehdä kompromisseja esimerkiksi valaistuksen suhteen, vaan saa elää juuri niin pimeässä tai valoisassa kuin tahtoo. Se, että muun perheen tavallisista arjen askareista lähtevät äänet ja hajut eivät enää häiritse, poistaa kuormitusta valtavan määrän. Kun on paikka, johon voi paeta kun maailman aistitulva tuntuu liialliselta, myös sen ulkopuolella liikkuminen tuntuu helpommalta.
