Teksti: Kirsi Pöykkö, KM, KtaO, Neuropsykiatrinen valmentaja, kokemusasiantuntija ja vertaisosaaja
Kuva: Tanja Hautamäki
Jatko-opintoihin siirtyminen on koulupolulla nivelvaihe, mikä edellyttää monien uusien taitojen hallintaa. Se on jännittävä ja paljon uutta sisältävä vaihe kaikille nuorille – saati autismikirjolaiselle. Kun muistetaan, että moni As-nuori voi olla sosioemotionaaliselta kehitykseltään 2-3 vuotta ikätasoaan jäljessä, haasteet kasvavat. Siksi ennakoinnin ja taitojen harjoittelun tarve tässäkin vaiheessa korostuu.
Tässä artikkelissa keskitytään esittelemään toimiva tapa siirtyä yläkoulusta saman talon lukioon. Uskon, että sama tapa toimii sekä fyysisesti toiseen taloon että ammatilliseen oppilaitokseenkin siirryttäessä.
Luin taannoin kirjaa Hyvän historia. Siinä kerrotaan, miten ns. golem-vaikutus saa yhteiskunnassa aikaan eriarvoisuutta. He, joilta odotetaan vähemmän, suoriutuvat heikommin, minkä vuoksi heiltä odotetaan vielä vähemmän, ja kierre on valmis. Tutkimustulokset ovat pysäyttäviä: kun kielteiset odotukset kasautuvat, suoriutuminen heikkenee jatkuvasti.
Tämän vastakohtana on pygmalion-efekti, osoitus myönteisten odotusten tehokkuudesta. Mikäli opettaja lähtökohtaisesti olettaa autismikirjon oppilaan olevan taitava ja osaava, hän suhtautuu oppilaaseen suuremmin odotuksin, ja oppilas yltää yhä parempiin saavutuksiin. Millaisia osaajia lapsista ja nuorista kehittyisikään, kun näkisimme heidät vahvuuksien kautta?
Opettajalle uuteen oppilaaseen tutustuminen jo ennakolta on merkityksellistä, myös toisen asteen opintojen alkaessa. Attwoodin mukaan myös ryhmän muut opiskelijat vahvistavat autismikirjon lasta, mikäli opettaja tukee häntä. Jos taas opettaja on torjuva, muut ryhmän jäsenet omaksuvat saman asenteen.
Toimiva malli nivelvaiheeseen
Oulussa Laanilan koulurakennuksessa toimii sekä yläaste että lukio, ja moni yläkoulun oppilas jatkaa opintojaan saman talon tutussa lukiossa. Koulussa on kehitetty toimiva malli autismikirjon nuorten siirtymävaiheisiin, mitä toteutetaan sekä siirryttäessä yläkouluun että myöhemmin lukiovaiheessa. Mallin kantavana ajatuksena on ennakointi, tutustuminen ja tarvittavien taitojen harjoittelu yläkoulun aikana.
Yläkoulun opinto-ohjaaja tapaa nuorta jatko-opintoihin liittyen 9.luokalla muutaman kerran. Mikäli lukio-opinnot kiinnostavat, ja nuorella arvellaan olevan niihin edellytyksiä, hoksautetaan oman talon lukion olemassaolosta. Osa tiloista ja opettajista on yhteisiä ja siis tuttuja.
Jos oletetaan keskiarvon riittävän oman talon lukioon, toukokuussa tutustutaan lukion opinto-ohjaajaan ensimmäisen kerran. Tuttu aikuinen esittelee ehkä tulevan opiskelijan uuden koulun opinto-ohjaajalle. Käydään läpi nuoren vahvuuksia ja kerrotaan jotain yleistä lukioon siirtymisestä.
Keväällä järjestetään myös palaveri nuoren ja huoltajan kanssa, jossa käydään läpi yksilöiden lukiossa tarvittavia taitoja. Näitä ovat mm. kalenterin käyttö, läksyistä, projekteista ja kokeista huolehtiminen, arviointiviikko sekä aikatauluista kuten määräajoista ja palautuspäivistä huolehtiminen.
Tarvittavia taitoja ovat myös koulun tiloissa selviytyminen, omatoiminen ajan seuraaminen oppituntien alkamiseksi, omatoiminen kouluruokailu, sähköpostin ja Wilma-viestin kirjoittaminen, rohkeus ja uskallus kysyä ja selvittää epäselvät asiat, liikkuminen joka paikkaan omatoimisesti sekä ennakointi: mitä kursseja valita mm. kirjoituksia ja jatko-opintoja ajatellen.
Tärkeä taito on myös tiedon suodattaminen ja oleellisen erottaminen epäoleellisesta. Tietynlaiset ihmissuhdetaidot ja valmius selviytyä vaihtuvissa ryhmissä olisi myös hyvä olla olemassa. Olemme kertoneet näistä tarvittavista taidoista, ja on sovittu mitä niistä harjoitellaan koulussa, mitä kotona ja mitä mahdollisesti terapiassa.
Sen lisäksi, että kaikki nuoret saavat tutustua kaupungin lukiotarjontaan, Laanilassa on tarjottu mahdollisuus ylimääräiseen muutaman oppitunnin seurantaan kevään aikana. Osa nuorista on tätä toivonut, osa ei ole halunnut hyödyntää sitä. Tämän lisäksi kevään aikana voidaan kierrellä tutun koulurakennuksen lukion tiloissa. Tässä yhteydessä on myös keskusteltu opinto-ohjaajan kanssa mm. oppilaan mahdollisista aistiherkkyyksistä ja pohdittu erilaisia keinoja niiden huomioimiseen kouluarjessa.
Peruskoulun jälkeinen kesä on hyvin merkityksellinen. Sen aikana tapahtuu usein hyvin paljon kasvua ja kehitystä.
Kaverisuhteiden huomioiminen
Jatko-opintojenkin ryhmiä muodostettaessa on tärkeää huomioida autismikirjon nuoren mahdolliset kaveritoiveet. Toimivat, mahdollistetut kaverisuhteet kantavat arjessa. Autismikirjon nuori oppii mallista, ja näin muiden oppilaiden antama toimiva malli koulunkäyntiin on ensisijaisen tärkeä.
Rohkaisen pohtimaan tarkasti, sijoitetaanko samaan ryhmään monta nuorta, joilla on sama diagnoosi. Se voi aiheuttaa myös turhaa leimaamista. Mitä enemmän erityiset nuoret ovat muiden joukossa, sitä enemmän uskon hyväksynnän ja ymmärtämisen kasvavan. Kannustan myös opettajia määräämään oppituntien työskentelyryhmät ja -parit sekä erilaisten projektien työskentelyryhmät, myös toisen asteen opinnoissa. Se luo turvaa oppitunnille ja edistää oppimista. Omatoiminen työskentelyparin valinta oppitunnilla voi olla suuri stressinaihe.
Lukuvuoden alku uudessa koulussa
Lukukauden alkaessa oppilaan kanssa neuvotellaan ja sovitaan yhteisiä tapaamisia ryhmänohjaajan ja opinto-ohjaajan kanssa. Alkuun näitä kannattaa sopia esimerkiksi päivittäin jollekin tietylle välitunnille, ja siitä harventaa viikoittaisiksi ”huolihetkiksi” ainakin ensimmäisen ja toisen jakson ajalle. Tämän jälkeenkin kannattaa ohjaten ja ennakoiden sopia jo etukäteen säännölliset tapaamiset esimerkiksi opinto-ohjaajan kanssa. Opiskelijaa kannattaa rohkaista Wilma-viestien ja tekstiviestien lähettämiseen ongelmatilanteissa.
Tavoite on, että koulussa tapahtuvat ongelmatilanteet hoidetaan koulussa eikä oppilaan tarvitsisi soittaa niistä kesken päivän vanhemmalleen. Nuori tarvitsee konkreettista apua ja tukea mm. lukujärjestyksen laadintaan, kurssien valintaan ja oppiaineiden painopisteen pohdintaan. Aika varhaisessa vaiheessa kannattaa myös pohtia ja suunnitella opintojen etenemistahti: onko tarkoitus valmistus 3 vai 3.5 vai 4 vuoteen? Kannustan jaksottamaan lukio-opintoja kolmea vuotta pidemmälle ajalle, niin arki ei käy liian kuormittavaksi.
Kasvosokeiden opiskelijoiden ryhmänohjaajia kannustan pukeutumaan ensimmäisinä koulupäivinä samoihin vaatteisiin tai käyttämään samaa huivia tms. tunnistuksen apuna. Opiskelijan kanssa pohditaan yhdessä sopivia tapoja ja paikkoja viettää väli- ja hyppytunteja, ja samalla purkaa oppitunneilla syntyvää kuormitusta. Osa opiskelijoista hyötyy läksyjen ja projektien tekemisestä koululla, ja tästä mahdollisuudesta muistutetaan.
Opettajia ja ohjaajia on muistutettu kohtaamisen tärkeydestä – pienistä keskustelun hetkistä, joilla voi konkreettisesti näyttää välittämisen ja kiinnostuksen nuoresta.
Ryhmänohjaajan näkökulmaa
Lehtori Marjo-Riitta Haakana on ollut tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoittavan as-nuoren ryhmänohjaaja. Hän kertoo seuraavaa tästä siirtymävaiheesta: – Siirtyminen lukioon vaati sekä opiskelijalta että ryhmänohjaajalta sopeutumista, sillä as-opiskelijalle muutokset tuli selittää tarkasti ja tarkistaa, että ne oli sisäistetty. Joissain kohti ryhmäohjaajana huomasin, että opiskelija saattoi olla hämmentynyt uusista asioista, mutta niistäkin tilanteista päästiin yli. Itseohjautuvuuden määrän voimakas tarve on haastavaa kaikille, mutta erityisen haastavaa as-opiskelijalle.
-Opiskelija kysyi usein tarkentavia kysymyksiä, joita kävimme läpi. Jotkut as-opiskelijat tarvitsevat erittäin tarkkaa reititystä poikkeustilanteisiin, eli täytyy sanoittaa mitä tavallisuudesta poikkeavana koulupäivänä tapahtuu mihinkin aikaan ja missä. He tarvitsevat enemmän tukea kuin muut, mutta osaavat usein myös kysyä apua.
-Ainakin meidän lukiossamme as-opiskelijat ovat luoneet hyviä siteitä opettajiin ja ovat uskaltaneet aina jäädä kysymään tarkennusta epäselväksi jääneisiin asioihin. Arviointiviikkojen aikataulut tulee esittää selkeästi, samoin kuin yo-kokeisiin liittyvät järjestelyt. Yo-kokeiden protokolla on niin tiukka, että se kannattaa käydä opiskelijan kanssa läpi, ettei tule hämmentäviä tilanteita.
Kysymykseeni, mitä Marjo-Riitta tekisi nyt toisin autismikirjon opiskelijan kanssa, hän vastaa: -Lähtisin luomaan turvallista luottamussuhdetta vielä aikaisemmin. Viimeisimmän as-opiskelijan kanssa tuo tilanne tuli eteen hyvin varhaisessa vaiheessa ryhmäytystilanteessa, kun opiskelija ilmaisi minulle ahdistuneisuutensa ja siirryimme tekemään annetut tehtävät kahdestaan. Siitä alkoi luottamus, joka antoi opiskelijalle rohkeutta kysyä aina kun tarvitsi.
Tärkeää on myös antaa opiskelijalle mahdollisuuksia kokeilla omia siipiään. – Taustalla voi olla hyvin tuettu perusopetus, josta siirtyminen vastuullisempaan opiskeluun on haastavaa, mutta onnistuessaan erittäin palkitsevaa.
Kolmas esiin tuleva asia on rohkaiseminen kontakteihin muiden opiskelijoiden kanssa, mitä voi tukea oppitunneillakin pari- ja ryhmätyöskentelyllä. – Osoittaa, että toiset opiskelijat ovat tutustumisen arvoisia, toteaa Marjo-Riitta.
Huolet kuultiin
JM on Laanilan lukion 19 v. abiturientti. Muistelimme hänen kanssaan lukioaikoja. -Minulla oli kova motivaatiopula yläasteen aikana. Se korjaantui lukiossa, kun sain tietyllä tapaa mahdollisuuden aloittaa alusta. Tiesin tarvitsevani lukio-opinnot pohjaksi jatko-opinnoille, innostuin uusista oppiaineista, erityisesti psykologiasta. Tykkäsin kovasti, kun vaihtoehtoja oli enemmän. Koulupolustani tuli omannäköinen.
Hän kertoo, että lukio-opinnot riippuvat sinusta itsestäsi. -Jos olisin opiskellut yläasteella esim. matematiikkaa ja ruotsia paremmin, olisi se helpottanut lukio-opintoja.
Laanilassa ensimmäisen jakson lukujärjestys laaditaan opiskelijoille valmiiksi, ja sen tavan hän kokee hyvänä. Pidempiin koulupäiviin oli alkuun opettelua, samoin hyppytuntien järkevään viettoon. JM oli hoksannut pyytää opettajia avaamaan tyhjän luokan oven, ja hän teki koulutehtäviä tyhjän luokan rauhassa hyppytunneilla. Alussa oli suuri sopeutuminen laajoihin opintokokonaisuuksiin, ja samalla siihen valtavaan omaksuttavaan tietomäärään. JM kannustaa rohkeasti kysymään apua kaikkeen esiin tulevaan.
Lukio-opinnoissa hänet oli yllättänyt niiden joustavuus. Ei olekaan yhtä ja ainoaa tapaa suorittaa kurssit. Maaliviiva on, mutta miten sinne päädyt, on sinusta itsestäsi kiinni. Alkuun JM kertoo jutelleensa melkein joka tunnin jälkeen opettajien kanssa vaihtoehtoisista tavoista suorittaa kurssitehtävät, koska mm. ryhmätyöt tuntuivat liian haastavilta. Tämä helpotti ajan oloon.
-Mutta esim. psykologian tunneilla ryhmät arvottiin, niin silloin oli helpompi osallistua niihin. En saanut muista ryhmäläisistä ystäviä, mutta opin tulemaan toimeen sosiaalisissa tilanteissa. Opin työelämätaitoja.
-Pienen lukion etuna näen myös hyväksyvän ja ymmärtävän suhtautumisen osallistumiseen erilaisiin koko koulun tapahtumiin. Näissäkin joustettiin.
Lukiossa on mahdollisuutta hakea erilaisia erityisjärjestelyjä mm. koetilanteisiin pidennettyä koeaikaa. JM ei kokenut näitä tarvitsevansa. -Yo-kokeiden tarkka protokolla hämmensi ensimmäisellä kerralla, mutta sitten niihin tottui.
Lukion aloitus oli rankka. Sen JM myöntää nyt. Ensimmäisen luokan alkuun sisältyi paljon stressiä, ja masennuskin vaivasi. Hänellä ei ollut lähipiiristä mallia lukio-opinnoista, joten koulupolkua piti käydä yksin, koulun aikuisten tuella. -Jos aloittaisin nyt lukion, hakisin opintojen pidentämistä neljälle vuodelle jo aiemmin. Lopettaisin sinnittelyn pitkän matematiikan kurssin kanssa aiemmin kuin kolmannen vuoden syksyllä, ja luottaisin omiin vahvuuksiin enemmän, huolimatta pitkästä matematiikasta saatavista yo-tutkintopisteistä.
Päätämme keskustelun tulevaisuudesta jutteluun. -Haen yliopistoon opiskelemaan, olen miettinyt hakukohteet valmiiksi. Alan valmistautua pääsykokeisiin, kun kirjoitukset ovat ohi. Suunnittelen penkkariasua. Miltä renesanssiritarin asu kuulostaa?
Olen niin ylpeä tästä nuoresta miehestä, jonka kasvupolkua pienestä 7.luokkalaisesta, valvontaluokkalaisestani, olen saanut seurata näihin päiviin asti. Sinne hän häviää: pitkän käytävän päähän, reippaasti ja päämäärätietoisesti askeltaa kohti uusia haasteita.
Sama ennakointi, taitojen vaiheittain harjoittelu, uuteen tutustuminen ja arjen kuntouttava merkitys korostuu sitten myös seuraavassa siirtymäaiheessa: jatko-opintojen alkaessa. Niihinkin tätä mallia voisi soveltaa, ja varmaan saada aikaan onnistumisia.
Lähteet:
Attwood, T. Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen 2009.
Bregman, R. Hyvän historia. 2020.
Puustjärvi, Anita. Luentomuistiinpanot. 2017.
Kirjoittaja Kirsi Pöykkö työskentelee Oulun kaupungin Mentoriopettajana Kota7-hankkeessa. Hän on koulutukseltaan KM, KtaO, Neuropsykiatrinen valmentaja, Kokemusasiantuntija ja Vertaisosaaja
