Tutkimustietoa

Autismikirjolla? Autismipiirteisyyden tunnistaminen ja arviointi kognitiivisesti hyvätasoisilla koululaisilla. Epidemiologinen ja kliininen tutkimus.

Jussila, Katja, PsM, Oulun yliopisto (2019) Väitöstyö: Autismikirjolla? Autismipiirteisyyden tunnistaminen ja arviointi kognitiivisesti hyvätasoisilla koululaisilla. Epidemiologinen ja kliininen tutkimus

Väitöstutkimuksessa kartoitettiin autistisia piirteitä ja aistipoikkeavuuksia kokonaisesta ikäluokasta kahdeksanvuotiaita Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella. Väitöstyössä osoitettiin, että lapsen aistiherkkyydet sekä hänen isänsä tai veljensä autistiset piirteet auttavat tunnistamaan lapset, joilla on kohonnut riski autismikirjon häiriölle.

Myös muilla kuin autismikirjon lapsilla aistipoikkeavuudet (yli- tai aliherkkyydet) olivat yhteydessä heikentyneeseen sosiaaliseen toimintakykyyn (autismipiirteisyyteen). Koko tuhansia lapsia käsittävässä aineistossa aistipoikkeavuuksien esiintyvyys oli 8%. Autismikirjon lapsista peräti 54 prosentilla oli aistipoikkeavuuksia. Koska aistipoikkeavuudet ovat tutkimusten mukaan varsin pysyviä, ne auttavat tunnistamaan autismikirjon riskissä olevat lapset jo varhaisessa vaiheessa ja ne tulisikin kartoittaa neuvolassa.

Aikuisen autismikirjon häiriö

Koskentausta, Terhi; Koski, Anniina; Tani, Pekka (2018) Aikuisen autismikirjon häiriö

Autismikirjon häiriö (ASD) on varhaislapsuudessa ilmenevä ja useimmiten läpi elämän jatkuva neurobiologinen häiriö. Iän myötä ASD:n ydinoireet voivat osittain lievittyä. Psykiatriset oheishäiriöt ja somaattiset sairaudet ovat ASD:n yhteydessä tavallisia ja vaikuttavat aikuisen toimintakykyyn ja palvelujen tarpeeseen. Diagnosoinnissa keskeistä on osoittaa häiriölle tyypillisten piirteiden alkaminen varhaislapsuudessa ja jatkuminen keskeytyksettä nykyhetkeen. Autistisilla henkilöillä on oikeus tavanomaisiin hoitoketjun mukaisiin terveydenhuollon palveluihin, joiden lisäksi tarvitaan heille suunnattuja erityispalveluja.

Vammaispalvelujen osaamiskeskus Etevan tutkimusraportti: Tutkimuskatsaus autismiin

Wallace, Simon; Guldberg, Karen; Bailey, Anthony, Deduktia Oy (2019) Vammaispalvelujen osaamiskeskus Etevan tutkimusraportti

Vammaispalvelujen osaamiskeskus Eteva on julkaissut laajan kansainvälisen selvityksen autismikirjoa käsittelevästä tieteellisestä tutkimuksesta. Tutkijaryhmän toteuttamassa selvityksessä nousivat esille sekä inhimilliset että yhteiskunnalliset näkökulmat, kuten autismikirjoon liittyvät kustannukset.

Raportin ensimmäisessä osassa luodaan katsaus autismin syntymekanismeja, oireyhtymälle ominaisia piirteitä ja rinnakkaishäiriöitä käsitteleviin tutkimuksiin. Toisessa osassa käsitellään tutkimustietoa mm. autismikirjon diagnosoinnista, tukitoimista ja palveluista, varhaisesta puuttumisesta sekä koulutuksesta. Tutkimustiedon pohjalta raportti suosittelee jatkossa autismin syiden selvittämisen sijaan suunnata nykyistä enemmän resursseja autististen henkilöiden elämää helpottavaan tutkimukseen ja käytännön interventioihin.

Aikuisiän autismikirjo, syömiskäyttäytyminen ja ravintolisien vaikutus oireisiin

Peltoniemi, Heidi; Ruusunen, Anu; Katsausartikkeli: Aikuisiän autismikirjo, syömiskäyttäytyminen ja ravintolisien vaikutus oireisiin (Suomen lääkärilehti, 2021; 76(11) s. 710-713)

Kirjallisuuskatsauksen tavoitteena oli selvittää, miten aikuisiän autismikirjo vaikuttaa syömiskäyttäytymiseen ja onko ravintolisien käytöstä apua oireiden hallinnassa. Tärkeimmät päätelmät: Autismikirjon häiriö aiheuttaa useita syömiseen liittyviä motorisia ja toiminnallisia vaikeuksia. Autististen henkilöiden ruokavalion laatu on usein heikompi kuin muulla väestöllä, ja ylipainoisuus voi ­olla yleisempää. Ravitsemus on tärkeässä roolissa autististen henkilöiden hoidossa, ja riittävän ravitsemushoidon toteuttamiseen tarvitaan monia terveydenhuollon ammattiryhmiä. Autistiset aikuiset eivät saa tarpeisiinsa nähden riittävää hoitoa terveydenhuollossa. Ravintolisillä tai välttämisruokavalioilla ei ole havaittu olevan vaikutusta autismikirjon oireisiin.

Aspergerin oireyhtymä tytöillä ja naisilla

Petra Waris, Tuula Kulomäki ja Pekka Tani (15/2011, Duodecim) Aspergerin oireyhtymä tytöillä ja naisilla

Aspergerin oireyhtymään (AS) liittyvässä kirjallisuudessa on keskitytty kuvaamaan lähinnä pojilla ilmenevää oireistoa. Viime aikoina on kiinnitetty huomiota myös AS-tyttöjen tyypillisestä oirekuvasta poikkeaviin piirteisiin, jotka saattavat vaikeuttaa oireyhtymän havaitsemista. AS-tyttöjen tuen tarve ei välttämättä tule esille, koska he saattavat reagoida asioihin passiivisesti tai korvata ja peittää vaikeuksiaan muilla taidoillaan. Tällöin kehityksellinen häiriö jää helposti tunnistamatta.

Tyttöjen oletetaan usein olevan luonnostaan sosiaalisia, mikä aiheuttaa vaikeuksia erityisesti AS-tytöille. Kohdatessaan tällaisia odotuksia AS-tytöt tarvitsevat tukea. Lisäksi oma naisellisuus, seksuaalisuus, työllistyminen ja parisuhde ja äitiys saattavat herättää kysymyksiä.

Jotta Aspergerin oireyhtymä tunnistettaisiin tytöillä nykyistä paremmin, tulee ottaa huomioon, että oirekuva saattaa olla erilainen kuin pojilla. Oikean diagnoosin tekeminen on tärkeää, koska sen jälkeen voidaan suunnitella henkilölle hänen tarpeidensa mukaiset tukitoimet. Niihin voi kuulua esimerkiksi sosiaalisten vuorovaikutustaitojen harjoittamista, toiminta-, puhe- ja fysioterapiaa tai psykiatristen liitännäisoireiden lääkehoitoa. Tytöillä on usein tuen tarvetta jo varhain, mutta sitä ei tunnisteta samalla tavalla kuin pojilla.

Oireyhtymän tunnistaminen riittävän aikaisessa vaiheessa mahdollistaa varhaiset tukitoimet, joiden merkitys vuorovaikutustaitojen kehittymisessä ja mahdollisesti myöhemmän masennusoireilun ehkäisemisessä saattaa olla olennainen.

Ennenaikaisen kuolleisuuden ja itsetuhoisuuden riski autismikirjon häiriöissä

Jokiranta-Olkoniemi, Elina; Gyllenberg, David; Sucksdorff, Dan; Suominen, Auli; Kronstrom, Kim; Chudal, Roshan; Sourander, Andre (2020) Risk for Premature Mortality and Intentional Self-harm in Autism Spectrum Disorders  

Turun yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa tarkasteltiin 1987–2005 syntyneiden autismikirjon lasten ja nuorten kuolleisuus- ja itsetuhoisuusriskiä suhteessa vertailuryhmään.

Tulosten mukaan autismikirjon ihmisillä on noin kaksinkertainen itsetuhoisuuden riski verrattuna muuhun väestöön. Riskiä selittivät psykiatriset rinnakkaissairaudet, ja niistä erityisesti psykoottiset, mieliala- sekä ahdistuneisuushäiriöt. Autismikirjon ihmisten kohonnut ennenaikaisen kuolleisuuden riski liittyi luonnollisiin syihin. Silloin riski oli suhteellisesti korkein tytöillä sekä älyllisesti kehitysvammaisilla autisteilla.

Yksilöllinen ja perinnöllinen alttius itsemurhayrityksiin ja itsemurhiin autismissa: kohorttitutkimus

Hirvikoski, T.; Boman, M.; Chen, Q.; D’Onofrio, B. M.; Mittendorfer-Rutz, E.; Lichtenstein, P.; Bölte, S.; Larsson, H. (2019) Individual risk and familial liability for suicide attempt and suicide in autism: a population-based study

Ruotsalaisväestöön perustuvasta laajasta tutkimuksesta kävi ilmi, että autismikirjon ihmisten riski kuolla itsemurhaan on kymmenkertainen verrattuna muuhun väestöön. Naisilla riski on miehiä korkeampi, varsinkin jos heillä on todettu myös ADHD. Autismikirjolla olevista naisista, joilla oli myös ADHD, jopa joka viides oli yrittänyt itsemurhaa.